perjantai 24. lokakuuta 2014

Hitaita ihmisiä, toinen osa

Hei,

Tapaan sinut usein työmatkalla sekä aamuisin että töistä päästyäni. Olet usein seuranani myös pidemmillä matkoilla, kuten Lappiin matkustaessa.

Ajat autoasi erittäin taitavasti. Nopeutesi pysyy kahdeksankympin alueella kellontarkasti seitsemänkymmenenviiden tienoilla, ja yleensä pienikokoinen autosi kulkee hyvin lähellä keskiviivaa. Et ole ehkä ajatellut, että se saattaa haitata ohitushalukkaiden näkyvyyttä.

Asia, josta olen oikeasti huolissani, on se, että matkanopeutesi pysyy samana riippumatta rajoitusalueesta. Et ehkä näe rajoitusmerkkejä tai niiden tarkoitus on  jotenkin muuten käsityskykysi ulottumattomissa.

Et ehkä ymmärrä, että ne rajoitukset ovat siellä siitä syystä, että alueella liikkuu muun muassa lapsia, joita kannattaisi ehkä varoa. Tai alueella tehdään tietöitä, ja autosi saattaa vaurioitua entisestään liian kovalla nopeudella ajettaessa.

Sinua kiinnostaa vain tasainen matkanteko paikasta toiseen.

Ei minua niinkään huoleta pieni ylinopeus taajama-alueiden tai muuten erityiskyltein nopeusrajoitettujen alueiden ulkopuolella ajellessa.

Lommo puskurissasi kertoo siitä, että pienillä kolhuilla ei ole merkitystä. On sitä naapuriparkkipaikan autoakin pariin otteeseen varovasti ovella kopaistu. Käyttöesineitähän ne ovat.

Kun haluan ajaa ohitsesi, olet mahdollisimman lähellä tien keskiviivaa. Saatat ehkä väläyttää kaukovaloja perääni sen merkiksi, että rikoin liikennesääntöjä, kun ohitin sinut. Totisesti rikoin: Ohitustilanteessa saatan olla jokseenkin hermostunut, jolloin nopeuteni kasvaa hetkellisesti selvästi yli lain sallimien rajojen. En kuitenkaan vaarantanut henkeäsi liikenteessä.

Kuitenkin yleensä itsekin hermostut, jos väläytän takaa valoja ohitukseni merkiksi, että pyrin ohittamaan sinut turvallisesti: Autosi alkaa poukkoilla omituisesti tien laidasta laitaan, ja jarruvalosi vilkkuu sen merkiksi, ettei jalkasi tiedä, missä sen pitäisi olla.

Väläytän valoja joskus siksi, ettet hätääntyisi ohituksestani, kun kaikki eivät tunnu huomaavan sitä, että toinen auto lipuu rinnalta ohi. Yleensä väläytän väärille ihmisille.

Asiasta toiseen.

Jos taas satun olemaan takanasi liikennevaloissa, varsinkin ylämäessä, huomioin yleensä seuraavan asian: Kun valo vaihtuu vihreäksi, silloin jarruvalosi sammuu parin sekunnin viiveellä, eli jalkasi ehkä löytää kaasupolkimen muutaman sekunnin kuluttua valojen vaihtumisesta.

En missään nimessä uskalla olla alle kolmen metrin etäisyydessä autostasi, mikäli olen arvioinut liikennekäyttäytymisesi tilan oikein. Muuten olisin joutunut vaihtamaan etupuskurin jo pariin otteeseen.

Ehkä siellä valoissa kuuntelet Jari Sillanpään vanhoja hittejä rattia taputellen. Satulinna kuulostaa paljon paremmalta kuin liikennevalojen piipitys. Ja olihan sinulla se vanha sydämenmuotoinen CD -levykin. Mietit, miten tuo on voitu tehdä noin, eivätkö ne levyt ole yleensä pyöreitä? Miten tuo on mahdollista? Ihmettelet tekniikan kehitystä ja ihmiskunnan edistystä.

Mietit myös kotisi päivällistä: Laittaako kanankoivet curryn kanssa vai ilman. Mitä lapset ovat mieltä? Vanukkaatkin unohtuivat, joten mitä loihtia jälkiruoaksi?

Tänään ei ole karkkipäivä, mutta Jonna-Kalevi pyytää kuitenkin suklaata illalla. On sitä varastossa kahvihyllyllä, kauppakassissa on vain tärkeimmät. Miehelle on illaksi varattu yksi Sandels -pintti, jonka mies nauttii illalla vieressäsi television edessä pakonomaisesti  Putousta seuraten ja tavan vuoksi muka hyville vitseille naurahdellen.

Mies istuu illan sohvalla sanomatta sanaakaan, ja katsoo yksin lasittunein silmin Tulosruudun, ennenkuin käy nukkumaan viereesi. Mies varoo kaikenlaista fyysistä kontaktia, ja pysyy visusti omalla puolellaan. Miehellä on huono omatunto siitä, että hän kertoi sohvalla mielipiteensä Ruotsin sukellusvenejahdista. Pahoitit siitä mielesi.

Etkä sinä, jo nukkumaan käynyt rouva, halua untasi häirittävän.

Miehellä on nukkumaan käydessä jalassaan viime jouluna sinulta lahjaksi saadut pitkät kalsarit ja Ikeasta ostettu sininen pussilakana peiton päällisenä. Sinulla on totta kai kirkkaanpunainen, se kuvastaa elinvoimaisen naisen voimaa.

Olen edelleen liikennevaloissa takanasi, vihreä valo on palanut jo viisi sekuntia.

Autosi alta nouseva savu ei kuitenkaan tule palavasta kumista vaan todennäköisesti kytkimestä. Saat kulkuvälineesi liikkeelle kovien pakoäänten saattelemana hyvin hitaasti niin, että kuulen takaani jo hermostuneiden ihmisten äänimerkkejä.

Autosi valuu kaksi metriä autoani kohti, ja ehdin jo hätääntyä. Löydät kuitenkin kaasupolkimen ja kytkimen oikean suhteen juuri ennen kontaktia etupuskuriini.

Kun olet päässyt viimein liikkumaan eteenpäin, huomaan vaihteenvaihtosi toiselle vaihteelle siinä, kun autosi nytkähtää äkillisesti. Siinä vaiheessa uskallan itse lähteä liikkeelle.

Ehkä sinulla on vain yksi käsi ja jalka. Siinä tapauksessa säälin sinua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti